Löytyy grillisipsuja!

Ja näin on sunnuntai saapunut ja pitkään tulikin nukuttua, liian pitkään (huokaus). Mutta eikös viikonloppuna ole lupa nukkua pitkään? Vaikka voisi herätä aikaisin, syödä maukas aamiainen, avata kone siinä samalla. Ja saada päivän aikana jotain aikaiseksi vaikka siivousta, joka palkitsee joka kerta! Tavoitteena olisi joskus aamuisin käydä raikkaalla kävelyllä ja nauttia aamuauringosta. Siitä minä pidän.

Odotan jo kesän lämpöisiä aamuja!! Tai kukapa ei odottaisi?

Sekoitin juuri dippiä jotta voin tehdä sipsiähkyt hahaa. Onneksi en syö näitä yksin. Ja myöhemmin voinkin syödä jäätelötuutinkin vai tekisinkö smoothien sen jälkeen? En vielä tiedä kumpi voittaa vai syönkö molemmat.. Omassa tunnossa alkaa kyllä kolkuttaa sitten kun on kaikki syöty, mutta en jaksa stressata siitä tänään. Huomenna sitten..

Krhm kuntoilu kausi täytyy startata piakkoin ei kesän takia vaan itseni takia, että on hyvä olla. Itsetuntoakin se kummasti kohottaa ja mieli on aurinkoinen ja todella positiivinen. Olen karttanut kuntosaleilla käyntiä koska mielestäni ne ovat kolkkoja. Jospa sitä tänä vuonna taivun ja menen sinne jollain tavalla huhkimaan. Kun siitä on ollut puhetta jo niin paljon, että pitäisi mennä. Mutta mutta tämähän ei vielä ollut päätös!
Jospa lenkkeilen ja jumppaan kotona sekä pyöritän hula hulaa!


Tällä viikolla pitkästä aikaa pyörittelin hula hulaa jossa on painoa. Ja sentään kun aloitin niin se sattu! Siis se on ihan normaalia, kun säännöllisesti pyörittelee niin ei satu enää. Olen  huomannut että sen huomaa että se toimii ja vyötärö pysyy kuosissa. Onneksi se kipu  sitten meni ohi, mutta kun olin menossa nukkumaan huomasin siis HUOMASIN että vyötäröni oli niin kipeä että siihen ei voinut koskea. Nukkuminen oli hankalaa, mutta onneksi se on nyt ohi. Että siinä oli tämän viikon reenit. Ensiviikolla yritän sitten uudelleen. Ja nyt sipsuja nassuun :)

Tiistai toivoa täynnä?

Niinhän se on uteliaisuus on mielenkiintoista puuhaa jos niin voi sanoa.
Myönnän kävin monta kertaa katsomassa onko kukaan käynyt lukemassa blogiani. 
Luulisin että ne kaikki kävijät ovat kuitenkin vain minun ansioitani, koska pörräilin sinnikkäästi uteliaisuuttaan tuhlaten :).
Ja kummastelin tai edelleen  miksi en löydä itseäni hakukoneella, se turhautti. Etsin ja etsin mutta ei niin ei. Jännä tunne kun ei löydä itseään vaikka tietää olevansa olemassa.
Tietoa etsiessäni löysin jonkinlaisen vastauksen että löydän itseni parin viikon päästä, liekkö pitääkö tieto paikkansa. No odottelua vain ei kai tässä muu auta, toivottavasti se sitten palkitsee.

Seuraavaksi kana uuniin ihka uudella vuualla eiku vuokalla (?) olen ylpeä että viimein sain kunnollisen vuoan. Minulle se on suuri asia että omistan laatua, vaikka sitä minulla ei vielä ole paljoa. Mutta onko niin että mitä vähemmän laatua tässä tapauksessa astioita, niin niitä arvostaa enemmän? Vai onko tämäkin alku innostusta sen omistamisesta? Jotenkin arvokkaampi olo ja hehkutusolo taikamukin ylpeästä omistamisesta! Siitä haavelin niin kauan voi että.. Sitä oikeen ruususti ajatuksia että minkälaista olisi omistas se huh huh. Mut tää muki <3 Ja nyt mukissa luomu valkoinen tee hunajan kera.

Kana alkaa jo tuoksahtaa niin hyvälle ja jos vartissa saan vielä rustattua tähän tekstiä.
Harrastukseni on piirtäminen, jota teen silloin kun huvittaa. Koska en pysty piirtämään jos ei innostusta ja mielenkiintoa ole. Mutta sitten kun innostus lähtee käyntiin tulee piirustuksiini tarina tai olo kun se on valmis valmistumisen eri vaiheista ja se pysyy niissä.  Liekkö hetkiä sekä tunnetiloja tallentuu paperiin?  Voi olla niin ja se harmittaa kun piirros on valmis, koska sen tekeminen tuntui niin hyvälle ettei haluaisi lopettaa sitä millään. Mutta mukava palata myöhemmin tunteeseen kun sitä katselee.
En osaa käyttää mielikuvitustani joka on harmi, koska vaikka kuinka yrittää keksiä jotain niin tulee puikulan mallisia ihmisiä! Ja hassua tuossa on se että pienempänä tein samoja mielikuvitus ihmisiä siis puikulallisia.
Siispä mallista piirtäminen (ei ihminen) palkitsee mieltäni. Ja nyt työn alla seepra jonka löysin lehdestä ja leikkasin talteen kuukausia sitten. Viitsisinkö laittaa kuvan..nolottaa. Ei olen rohkea tässä kuva hymyssä suin:

Ja näin aika kului umpeen ja kana on kypsää. Salaatin tekemiseen siirryn nyt siis seuraavaksi.
Salaatissa pinaattia, jäävuorisalaattia, punaista suippopaprikaa, punasipulia, parsakaalia, tomaattia ja salaattisiemensekoitusta sekä aurinkokuivattua tomaattia fetajuuston kera  Bon Appetit!

Siis blogin kirjottamista ensimmäistä kertaa

Tässä olen ensimmäistä kertaa blogin kirjoittajana.
Viime vuonna vasta tutustuin "tähän" maailmaan hiukan lukemalla muutamaa blogia. Jotenkin mielenkiintoista on siinä mielessä että saako minun elämästä kerrottavia juttuja?? Ja mielenkiintoisia semmoisia? Krhm itse on ainakin mukava lukea omasta päivästä.

Sentään hiukan ajatustani katkaisee kissani Pepe, joka selostaa kovasti vieressäni joko rapsutuksen vähäisestä määrästä tai raksukupista, joka "kuulemma" siis Pepen mielestä on tyhjä siinä vaiheessa kun kupin pohja alkaa näkyä! Eli liekkö laitan tässä kuvan poikasesta:

Vitsi minunhan piti kertoa itsestäni mutta eei pysty kun tasapainon vuoksi täytyy laittaa kuva Lillistä. Kaunis neitokainen joka on maalaiskissa niin kuin Pepekin.

No niin oisko ny mun vuki?? Vai kerronko tässä samalla poikaystävästänikin.. :) Ootas käyn hakemassa tota smoothi survausta jääkaapista, joka onnistu niinkin hyvin,että kun olin kaatamassa sitä lasiin eiku muumimukeihin, niin meinas kooko hössäkkä tulla yhtenä hyytelö palasena mukiin. Ja tietenkin Pepe oli hollilla mutta mutta  kaksi tippaa tippui mutta ei osunu "harmi". Hih..

Taidan tässä vaiheessa nostaa vuoronumerolapun joka hmm..katsotaan on nelonen eli mun vuoro! Niin siis kaupunkilainen olen mutta maalaishuumorilla. Ikää ny siis 27 ja ei sisaruksia eikä lapsia enkä polta. Silmienväri on oma jos tuosta profiilikuvasta voin jotain selventää. Niiin paljon tuli ihmisten ilmoilla kehuja niistä viime vuonna et oli pakko kirjottaa. Oikeesti! :) Uusi elämä alkoi viime vapun jälkeen ja en vieläkään  tajua että tämä kaikki on totta! Jospa maltan naputtelultani lopetella tästä tähän. Kymmensormijärjestelmä ois kyllä mulle nappi juttu, mutta ehkä joku päivä senkin opin. Vai opinko?


Mielenkiintoista tästä blogista tekee sen että jaksanko/pysyykö mielenkiintoni tämän pitämiseen vuoden ajan! Pieni haaste minulle ei siis liian isoa tavoitetta! Olen siis päässyt maaliin kun on 17.2.2014! 
Onnistunko?