Bee II Än Gee OO ja Bingo oli sen nimi

Pitkään oltiin mietitty, että pitäisi joskus käydä bingossa. Ja sunnuntaina sitten viimeinkin käytiin tässä ihan lähellä. Uusi kokemus minulle ja paljon opin! Kolme tuntia kesti ja yllättäen aika meni todella nopeasti, vaikka vartin taukoja oli.
Mennessä luulin ettei siellä olisi paljoa ihmisiä, mutta sisälle astuessa luuloni oli täysin väärä.
Kupongit ja kynät saatiin tiskiltä. Istumapaikaksi valitsimme ihan bingo numeroiden lausujan lähelle. Koneelta lausuttiin selkeästi numerot ja kirjaimet sekä välillä hauskoja vitsejä. Joku mies ohjeisti meitä pöydässä koko pelin ajan ja vaaka bingo oli siis kyseessä. Kolme ruudukkoa pelattiin eikä bingoa tullut. Palkintoina oli jotain kuponkeja.
Mielessä kävi kyllä, että toivottavasti ei tule bingoa. Siis jos olenkin katsonut numerot väärin ja huudan Bingo!  :)

Ilokseni  huomasin kupongissa, että tuossa 0297 on numero 97 jota aina ihan huvikseni etsiskelen. Syntymäpäiväni on kyseessä. Hauska sattuma!

Noitia kävi aamulla ovella mutta en avannut, kun en muistanut ollenkaan että on virpomispäivä. Noo en kyllä ollut varautunutkaan. Tullessamme takaisn kotiin huomattiin, että joku noita oli jättäny vitsan lumihankeen. Onkohan noitia liikkunut enemmänkin? 

Tämän päivän uusi tuttavuus on pavut. Niin hyviä Suosittelen! Kunhan muistaa keittää ne tai tulee muuten myöhemmin "yllätys" :)

Jos metsään haluat mennä..

Mielenkiintoinen kävely lenkki tuli köpöteltyä. Reittinä piti olla ihan normi, mutta kas kummaa reitti muuttui "yllättäen". Matkan suunnaksi tuli Kuolemankuopat ja mennessä käytiin ihailemassa käytöstä poistettuja paloautoja. Mukava niitä oli ihailla auringon paisteessa!

Sitten suuntasimme metsään jyrkkää mäkeä ylös. Tuo metsä on minulle tuttu paikka, koska asuin pienempänä ihan lähellä eli siellä on tullut seikkailtua ja ala-asteella kävimme suunnistamassa siellä tosin eksyttiin! En oikeastaan tiedä mistä Kuolemankuopat on saanut nimensä, mutta kuulemma ainakin isoista kuopista joita siellä on. Joskus olen nähnyt teltankin kuopan pohjalla siis pystytettynä. Eli kaikenlaista väkeä siellä liikkuu.

Maisemat ovat hienot kun pääsimme ylös mäelle.

Sitten jatkoimme matkaa.
Reitti oli mutkainen polku josta vitsailimme, että kävelemme ympyrää ja melkein käveltiinkin. Tuli jyrkkä alamäki ja joku kummallinen talo. Mielenkiintoni heräsi siellä pitää käydä onneksi oli valoisaa, koska en menisi sinne muuten. Pelottava autio talo piikkiaidan takana. Portti oli lukossa mutta aidassa oli iso aukko josta mahtui hyvin kulkemaan.

Sisälle astuessa olo oli kuin kummitustaloon olisi astunut. Joka puolella oli graffitteja ja ikkunat rikottu. Katossa oli mystinen reikä yläkertaan. Jopa puihin oli kuvioita tehty. Joku armeija rakennushan tuo on ja vähän matkan päässä on toinen pienempi, jossa ei käyty. Hrr pelottavaa..

Loppu kevennyksenä kodin lähellä oli harakka pesä hommissa. Ennen en ole nähnyt harakan pesää ja isohan se oli. En voinut jäädä katsomaan sen puuhailua, koska olisin varmasti häirinnyt. Somaa siis kevät tulee ja kaikki herää eloon!

Home with Love

Yhteenmuutto <3
Viimeinkin se päivä saapui ja nyt meillä on yhteinen koti. Tässä hiukan kuvia ja
ne saa höpöttää mun puolesta. :)

Keittiönpöydänjalka

Kommentaattori peilin vieressä!

                                                         

Makuuhuoneen lamppu

  
                                                           

En ole mielestäni kovinkaan hyvä sisustamaan, mutta nyt on kodikasta ja valoisaa sekä väriä sisustuksessa. Yllätys oli punainen väri joka sopi  todella hyvin olohuoneeseen maton muodossa.
Ja jospa tuo sohva leventyisi jossain vaiheessa tai no onhan tuossa mukava oikein söpösti vierekkäin istuskella kunhan ei tipahda lattialle. Muutaman kerran on ollut läheltä piti tilanteita Niina meinaa tipahtaa kääk :D                                                                 

Kirppari löytöjä

Tuli tänään pitkästä aikaa käytyä kirpputorilla ja jotain löytyi.
Mennessä huomattiin että alle tunti aikaa!
Eiii!!
Enhän minä kerkeä löytää mitään niin kuin liian useasti käy. Kierreltiin koko aika mitä oli käytettävissä ja yksi musta pipo tupsun kera onneksi tarttui mukaan.
Eli siinä oli ostokseni siltä kirpputorilta kun menevät liian aikaisin lauantaisin kiinni.
Pelastukseni oli viereinen kirpputori joka oli pitempään auki, Katriinan kirpputori (Jyväskylässä). Aivan ihana ja viihtyisä paikka, ei kovinkaan iso mutta jännästi sisustettu! Tuollaisia kirpputoreja saisi olla enemmänkin Suosittelen :)
Sieltä löysin jotain eli persoonalliset koriste-esineet ovat tervetulleita, sillä löysin oven tai siis ovet. Miten sen nyt kukin haluaa tulkita. Niin se jotenkin kuvasti uusien asioiden tuloa, kun avaa vain oven niin hyvä tuuli valtaa mielen. Todella harvoin ostan koriste-esineitä, mutta tämä oli pakko ostaa!

Aikani siinä sitten katselin ajatellen, että löytyykö lisää  kiinnostavia löytöjä tai vaikka siistimpää talvitakkia josta olen haaveillut jo jonkin aikaa.
Oli toiseksi viimeinen välikkö ja jotain huomiota herättävää oli hengarissa. Söpö kuin mikä! =0)
Vilkaisen hinnan 8 euroa vain! Pakko kokeilla ja toivoa että sopisi. Toivoin ettei kinnaisi hihoista tai oikeastaan olkapäistä tai olisi liian lyhyen mallinen, niin kuin yleensä löydöt tekevät kokeilu vaiheessa. Sitten saa yleensä huokaista ajatellen se ois sopinu mulle muuten niin hyvin. Onni oli tällä kertaa mukana.
Sillä tämä oli nappi löytö! Voi ihanaa se sopi mulle ja olihan se sitten ostettava. Cute!! Takin merkki on muuten ZARA BASIC!

Eikai tässä muuta tältä erää, kuin kirpparille sieltä kiertelemään hopi hopi! =0)

Löytyy grillisipsuja!

Ja näin on sunnuntai saapunut ja pitkään tulikin nukuttua, liian pitkään (huokaus). Mutta eikös viikonloppuna ole lupa nukkua pitkään? Vaikka voisi herätä aikaisin, syödä maukas aamiainen, avata kone siinä samalla. Ja saada päivän aikana jotain aikaiseksi vaikka siivousta, joka palkitsee joka kerta! Tavoitteena olisi joskus aamuisin käydä raikkaalla kävelyllä ja nauttia aamuauringosta. Siitä minä pidän.

Odotan jo kesän lämpöisiä aamuja!! Tai kukapa ei odottaisi?

Sekoitin juuri dippiä jotta voin tehdä sipsiähkyt hahaa. Onneksi en syö näitä yksin. Ja myöhemmin voinkin syödä jäätelötuutinkin vai tekisinkö smoothien sen jälkeen? En vielä tiedä kumpi voittaa vai syönkö molemmat.. Omassa tunnossa alkaa kyllä kolkuttaa sitten kun on kaikki syöty, mutta en jaksa stressata siitä tänään. Huomenna sitten..

Krhm kuntoilu kausi täytyy startata piakkoin ei kesän takia vaan itseni takia, että on hyvä olla. Itsetuntoakin se kummasti kohottaa ja mieli on aurinkoinen ja todella positiivinen. Olen karttanut kuntosaleilla käyntiä koska mielestäni ne ovat kolkkoja. Jospa sitä tänä vuonna taivun ja menen sinne jollain tavalla huhkimaan. Kun siitä on ollut puhetta jo niin paljon, että pitäisi mennä. Mutta mutta tämähän ei vielä ollut päätös!
Jospa lenkkeilen ja jumppaan kotona sekä pyöritän hula hulaa!


Tällä viikolla pitkästä aikaa pyörittelin hula hulaa jossa on painoa. Ja sentään kun aloitin niin se sattu! Siis se on ihan normaalia, kun säännöllisesti pyörittelee niin ei satu enää. Olen  huomannut että sen huomaa että se toimii ja vyötärö pysyy kuosissa. Onneksi se kipu  sitten meni ohi, mutta kun olin menossa nukkumaan huomasin siis HUOMASIN että vyötäröni oli niin kipeä että siihen ei voinut koskea. Nukkuminen oli hankalaa, mutta onneksi se on nyt ohi. Että siinä oli tämän viikon reenit. Ensiviikolla yritän sitten uudelleen. Ja nyt sipsuja nassuun :)

Tiistai toivoa täynnä?

Niinhän se on uteliaisuus on mielenkiintoista puuhaa jos niin voi sanoa.
Myönnän kävin monta kertaa katsomassa onko kukaan käynyt lukemassa blogiani. 
Luulisin että ne kaikki kävijät ovat kuitenkin vain minun ansioitani, koska pörräilin sinnikkäästi uteliaisuuttaan tuhlaten :).
Ja kummastelin tai edelleen  miksi en löydä itseäni hakukoneella, se turhautti. Etsin ja etsin mutta ei niin ei. Jännä tunne kun ei löydä itseään vaikka tietää olevansa olemassa.
Tietoa etsiessäni löysin jonkinlaisen vastauksen että löydän itseni parin viikon päästä, liekkö pitääkö tieto paikkansa. No odottelua vain ei kai tässä muu auta, toivottavasti se sitten palkitsee.

Seuraavaksi kana uuniin ihka uudella vuualla eiku vuokalla (?) olen ylpeä että viimein sain kunnollisen vuoan. Minulle se on suuri asia että omistan laatua, vaikka sitä minulla ei vielä ole paljoa. Mutta onko niin että mitä vähemmän laatua tässä tapauksessa astioita, niin niitä arvostaa enemmän? Vai onko tämäkin alku innostusta sen omistamisesta? Jotenkin arvokkaampi olo ja hehkutusolo taikamukin ylpeästä omistamisesta! Siitä haavelin niin kauan voi että.. Sitä oikeen ruususti ajatuksia että minkälaista olisi omistas se huh huh. Mut tää muki <3 Ja nyt mukissa luomu valkoinen tee hunajan kera.

Kana alkaa jo tuoksahtaa niin hyvälle ja jos vartissa saan vielä rustattua tähän tekstiä.
Harrastukseni on piirtäminen, jota teen silloin kun huvittaa. Koska en pysty piirtämään jos ei innostusta ja mielenkiintoa ole. Mutta sitten kun innostus lähtee käyntiin tulee piirustuksiini tarina tai olo kun se on valmis valmistumisen eri vaiheista ja se pysyy niissä.  Liekkö hetkiä sekä tunnetiloja tallentuu paperiin?  Voi olla niin ja se harmittaa kun piirros on valmis, koska sen tekeminen tuntui niin hyvälle ettei haluaisi lopettaa sitä millään. Mutta mukava palata myöhemmin tunteeseen kun sitä katselee.
En osaa käyttää mielikuvitustani joka on harmi, koska vaikka kuinka yrittää keksiä jotain niin tulee puikulan mallisia ihmisiä! Ja hassua tuossa on se että pienempänä tein samoja mielikuvitus ihmisiä siis puikulallisia.
Siispä mallista piirtäminen (ei ihminen) palkitsee mieltäni. Ja nyt työn alla seepra jonka löysin lehdestä ja leikkasin talteen kuukausia sitten. Viitsisinkö laittaa kuvan..nolottaa. Ei olen rohkea tässä kuva hymyssä suin:

Ja näin aika kului umpeen ja kana on kypsää. Salaatin tekemiseen siirryn nyt siis seuraavaksi.
Salaatissa pinaattia, jäävuorisalaattia, punaista suippopaprikaa, punasipulia, parsakaalia, tomaattia ja salaattisiemensekoitusta sekä aurinkokuivattua tomaattia fetajuuston kera  Bon Appetit!

Siis blogin kirjottamista ensimmäistä kertaa

Tässä olen ensimmäistä kertaa blogin kirjoittajana.
Viime vuonna vasta tutustuin "tähän" maailmaan hiukan lukemalla muutamaa blogia. Jotenkin mielenkiintoista on siinä mielessä että saako minun elämästä kerrottavia juttuja?? Ja mielenkiintoisia semmoisia? Krhm itse on ainakin mukava lukea omasta päivästä.

Sentään hiukan ajatustani katkaisee kissani Pepe, joka selostaa kovasti vieressäni joko rapsutuksen vähäisestä määrästä tai raksukupista, joka "kuulemma" siis Pepen mielestä on tyhjä siinä vaiheessa kun kupin pohja alkaa näkyä! Eli liekkö laitan tässä kuvan poikasesta:

Vitsi minunhan piti kertoa itsestäni mutta eei pysty kun tasapainon vuoksi täytyy laittaa kuva Lillistä. Kaunis neitokainen joka on maalaiskissa niin kuin Pepekin.

No niin oisko ny mun vuki?? Vai kerronko tässä samalla poikaystävästänikin.. :) Ootas käyn hakemassa tota smoothi survausta jääkaapista, joka onnistu niinkin hyvin,että kun olin kaatamassa sitä lasiin eiku muumimukeihin, niin meinas kooko hössäkkä tulla yhtenä hyytelö palasena mukiin. Ja tietenkin Pepe oli hollilla mutta mutta  kaksi tippaa tippui mutta ei osunu "harmi". Hih..

Taidan tässä vaiheessa nostaa vuoronumerolapun joka hmm..katsotaan on nelonen eli mun vuoro! Niin siis kaupunkilainen olen mutta maalaishuumorilla. Ikää ny siis 27 ja ei sisaruksia eikä lapsia enkä polta. Silmienväri on oma jos tuosta profiilikuvasta voin jotain selventää. Niiin paljon tuli ihmisten ilmoilla kehuja niistä viime vuonna et oli pakko kirjottaa. Oikeesti! :) Uusi elämä alkoi viime vapun jälkeen ja en vieläkään  tajua että tämä kaikki on totta! Jospa maltan naputtelultani lopetella tästä tähän. Kymmensormijärjestelmä ois kyllä mulle nappi juttu, mutta ehkä joku päivä senkin opin. Vai opinko?


Mielenkiintoista tästä blogista tekee sen että jaksanko/pysyykö mielenkiintoni tämän pitämiseen vuoden ajan! Pieni haaste minulle ei siis liian isoa tavoitetta! Olen siis päässyt maaliin kun on 17.2.2014! 
Onnistunko?